Vastuullinen pelaaminen

Mihin tämä sivu ei pyri

Ennen kuin pelaamisen hallinnan keinoja käydään läpi, on hyvä todeta, että tämä sivu ei tarjoa hoitoa eikä diagnooseja, eikä se korvaa ammattilaisen arviota. Se on tarkoitettu itsenäisen arvioinnin välineeksi ja sellaisten toimintatapojen kokoamiseksi, joiden avulla rahapelaaminen pysyy vapaaehtoisena ajanvietteenä. Sivulla kuvataan myös tilanteita, joissa oman toiminnan tarkastelu on paikallaan, ja kerrotaan, mistä Suomessa voi hakea tukea.

Vastuullisen pelaamisen perusta

Rahapelaamisen hallinta tarkoittaa käytännössä sitä, että pelaaminen pysyy omassa hallinnassa, vapaaehtoisena ja ennalta asetettujen rajojen sisällä. Pelaamisen ei tulisi koskaan toimia keinona ratkaista taloudellisia vaikeuksia eikä väylänä stressin tai muiden ikävien tunteiden käsittelyyn. Kun pelaaminen saa tällaisen roolin, se lakkaa olemasta viihdettä ja muuttuu selviytymiskeinoksi, jonka seuraukset voivat ulottua arjen toimintakykyyn.

Vastuullisuus ei ole yksittäinen päätös vaan jatkuva käytäntö. Se edellyttää, että pelaaja tarkastelee omaa toimintaansa säännöllisesti ja rehellisesti. Olennaista on pitää kirjaa siitä, kuinka paljon aikaa ja rahaa pelaamiseen kuluu, ja arvioida näitä lukuja silloin, kun ne ovat tuoreita ja todenmukaisia. Moni huomaa vasta jälkikäteen, että todellinen kulutus on suurempi kuin mielikuva siitä. Tämän vuoksi oman pelihistorian seuraaminen on yksi konkreettisimmista tavoista pitää yllä realistista käsitystä omasta toiminnasta.

Käytännön keinot hallinnan tueksi

Seuraavat toimintatavat muodostavat rungon, jonka avulla pelaaminen voidaan pitää hallinnassa. Ne eivät ole tyhjentävä lista, mutta ne kattavat yleisimmät tilanteet, joissa hallinta tyypillisesti pettää.

• Aseta etukäteen raharaja ja pidä siitä kiinni. Raja tulee päättää ennen pelisession alkua, ei sen aikana, jolloin harkintakyky on jo voinut heikentyä.
• Pelaa vain sellaisella rahalla, jonka menettäminen ei vaaranna jokapäiväistä arkea. Pelikäyttöön ei tule käyttää vuokraan, ruokaan tai laskuihin varattuja varoja.
• Päätä pelisession pituus ennen aloittamista ja pidä siitä kiinni samalla tavalla kuin raharajasta.
• Älä yritä voittaa tappioita takaisin. Tappioiden takaa-ajo on yksi yleisimmistä syistä, joiden vuoksi pelaaminen karkaa hallinnasta, ja se johtaa tyypillisesti suurempiin tappioihin kuin alkuperäinen menetys.
• Pidä taukoja ja lopeta pelaaminen, jos se ei tunnu enää hallitulta. Tauko voi olla lyhyt tai pitkä, mutta sen aikana pelaamista on syytä tarkastella etäämmältä.

Rajaratkaisut toimivat parhaiten, kun ne tehdään rauhallisessa tilassa ja kirjataan ylös. Kirjallinen tai digitaalinen muistiinpano sitoo päätöksen paremmin kuin mielessä pidetty lupaus. Samalla kannattaa asettaa myös ajallinen raja: esimerkiksi se, että pelaamiselle varataan tietty hetki, jonka jälkeen siirrytään muihin askareisiin.

Miksi riskit kannattaa tunnistaa ajoissa

Ongelmallinen pelaaminen ei yleensä ala äkillisesti vaan kehittyy vähitellen, usein huomaamatta. Yksittäinen poikkeama omista rajoista ei vielä tarkoita ongelmaa, mutta toistuva rajojen ylitys on merkki siitä, että toiminta on muuttumassa. Mitä aiemmin omat rajat, tunteet ja kulut tunnistaa, sitä helpompi tilanteeseen on puuttua ennen kuin seuraukset kasvavat. Varhainen tunnistaminen mahdollistaa myös sen, että korjaavat toimet voidaan tehdä itse, ilman ulkopuolista ohjausta.

Pelaamisen muuttumista ongelmalliseksi voi havaita myös siitä, miten se vaikuttaa muuhun elämään. Kun pelaaminen alkaa viedä tilaa harrastuksilta, ihmissuhteilta tai työtehtäviltä, kyse ei ole enää viihdekäytöstä. Tällaisessa tilanteessa on perusteltua pysähtyä arvioimaan omaa suhdetta pelaamiseen, vaikka taloudelliset tappiot olisivat vielä pieniä.

Merkit, joiden kohdalla tilanne kannattaa arvioida

Seuraavat merkit voivat kertoa siitä, että pelaaminen on lakannut olemasta vapaaehtoista ajanvietettä. Yksittäinen merkki ei välttämättä tarkoita ongelmaa, mutta useiden merkkien samanaikainen esiintyminen voi viitata siihen, että tukea tarvitaan.

• Pelaaminen jatkuu, vaikka siitä aiheutuu huolta itselle tai läheisille.
• Pelaamiseen käytetty raha kasvaa vähitellen ilman, että pelaaja itse huomaa muutosta.
• Ajatukset palaavat jatkuvasti pelaamiseen myös silloin, kun ei pelaa.
• Omat tappiot vähätellään tai peitellään muilta.
• Arkeen liittyvät velvollisuudet, kuten työ, opiskelu tai kotityöt, jäävät taka-alalle pelaamisen vuoksi.

Erityisen huolestuttava merkki on se, että pelaamista jatketaan tappioiden jälkeen yksinomaan siksi, että menetetty raha saataisiin takaisin. Tappioiden takaa-ajo perustuu ajatukseen, jonka mukaan seuraava kierros kääntää tilanteen, mutta käytännössä se usein kasvattaa tappioita entisestään. Kun pelaaminen alkaa tuntua velvollisuudelta tai pakolta, on syytä harkita pidempää taukoa tai ulkopuolista keskusteluapua.

Reality checkit, muistutukset ja jäähdyttelyjaksot

Monet pelialustat tarjoavat työkaluja, joiden avulla pelaaja voi seurata omaa toimintaansa reaaliajassa. Näitä ovat esimerkiksi näytölle ilmestyvät muistutukset siitä, kuinka kauan istunto on kestänyt ja kuinka paljon rahaa on käytetty. Tällaiset ilmoitukset toimivat ulkoisena muistina silloin, kun oma arvio ajankulusta tai kulutuksesta ei ole enää luotettava. Niiden tarkoitus on keskeyttää pelivire ja pakottaa pelaaja tarkistamaan, ovatko alkuperäiset rajat vielä voimassa.

Jäähdyttelyjaksot ovat toinen keino katkaista hallitsematon pelaaminen. Niiden aikana pelaaja voi tilapäisesti sulkea itsensä pelitililtä tai asettaa käyttökatkon, joka kestää ennalta määrätyn ajan. Tällainen jakso antaa tilaa arvioida omaa toimintaa ilman välitöntä pelaamisen mahdollisuutta. Jäähdyttelyjakson pituus kannattaa päättää sen mukaan, kuinka vahva pelaamisen houkutus on; lyhyt katko voi riittää palauttamaan hallinnan, mutta pitkä jakso on perusteltu silloin, kun pelaaminen on jo toistuvasti ylittänyt omat rajat.

Reality checkien ja jäähdyttelyjaksojen tehokkuus perustuu siihen, että ne tuovat pelaamisen takaisin tietoiseen harkintaan. Ilman niitä pelaaminen voi jatkua automaattisesti, ilman että pelaaja pysähtyy miettimään, onko toiminta yhä omien tavoitteiden mukaista. Näitä työkaluja kannattaa käyttää ennakoivasti, ei vasta sitten, kun ongelmia on jo syntynyt.

Alaikäisten suojaaminen pelaamiselta

Rahapelaaminen ei kuulu alaikäisille. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia siitä, että kirjautumistiedot, maksutavat ja muut pelaamiseen liittyvät välineet eivät ole lasten tai nuorten saatavilla. Tämä koskee sekä fyysisiä maksukortteja että digitaalisia tunnistautumisvälineitä. Aikuisen vastuulla on varmistaa, ettei oma pelitili ole jaettu eikä salasanoja säilytetä paikassa, johon lapsella on pääsy.

Alaikäisten pelaamisen ehkäisy ei rajoitu pelkästään tunnusten suojaamiseen. Myös asenteet ja puheet pelaamisesta välittyvät lapsille. Aikuisen on hyvä näyttää esimerkkiä siitä, että pelaaminen on rajoitettua ja harkittua toimintaa, ei tapa ansaita rahaa eikä ratkaista ongelmia. Jos lapsi tai nuori kysyy pelaamisesta, siitä kannattaa keskustella avoimesti ja kertoa, miksi se on aikuisille tarkoitettua toimintaa.

Tukipalvelut Suomessa

Suomessa on saatavilla useita tunnettuja palveluita, joista voi hakea tukea ja lisätietoa rahapelaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Näiden palveluiden käyttö on maksutonta ja neuvonta on luottamuksellista. Tukea voi hakea myös silloin, kun oma pelaaminen ei vielä tunnu ongelmalliselta, mutta epävarmuus siitä on herännyt.

THL julkaisee tietoa rahapelihaitoista, ehkäisystä ja suomalaisesta palvelujärjestelmästä. Sen tuottama materiaali auttaa ymmärtämään, millaisia haittoja pelaamisesta voi seurata ja miten niitä voidaan ehkäistä.

Peluuri tarjoaa kiireellistä apua, keskustelutukea ja ohjausta rahapelaamiseen liittyvissä vaikeuksissa. Palvelu on suunnattu sekä pelaajille että heidän läheisilleen, ja sinne voi ottaa yhteyttä myös nimettömänä.

Päihdelinkki tarjoaa oppaita ja verkkosisältöjä oman pelaamisen arviointiin ja hallinnan tukemiseen. Sen materiaalit soveltuvat erityisesti tilanteisiin, joissa pelaaja haluaa itse selvittää, onko hänen toiminnassaan merkkejä ongelmallisuudesta.

Lopuksi

Selkeät rajat, realistinen suhtautuminen riskeihin ja valmius hakea apua muodostavat vastuullisen pelaamisen perustan. Mitä aiemmin huoli tunnistetaan, sitä helpompi tilannetta on korjata, mutta apua voi hakea myös silloin, kun ongelma on jo pitkällä. Pelaamisen hallinta on taito, jota voi harjoittaa, ja sen ylläpitäminen on jokaisen pelaajan oma vastuu.